Keitä ne on ne sankarit?
On niitä selviytyjiä, sankareita, onnistujia ja onnellisia. Niitä, jotka eivät taakkansa alle musertuneet. Raitis alkoholisti, syövän selättänyt, työelämään kavunnut tapatyötön, erojen jälkeen elämänsä rakentanut. Oikein selviytyjien selviytyjiä. Koska kaikesta voi selvitä, eikö voikin? Loppupeleissä se on vaan itsestä kiinni, omasta asenteesta, ryhdistäytymisestä. Valosta tunnelin päässä. Mutta mitä, jos sitä valoa ei nää? Kun toivottomuus ja katkeruus vaan on ainoa olotila, mitä pystyy enää tuntemaan. Kun kivut ja taakka tuntuu niin suurilta, ettei niitä jaksa enää kantaa. Laastaria laastarin perään parantumattomien haavojen päälle. Mitä jos se valo tuntuu liian kirkkaalta? Niinkin on käynyt. Kun kaoottinen elämä, tuntuu paljon turvallisemmalta, kuin kiiltokuvin päällystetty valmis paketti. Kun ei tiedä muusta. Vaaditaan elämään itselleen täysin vierasta elämää, revitään ihminen juuriltaan siihen kauniiseen nukkekotiin, jossa kaikki näyttää vieraalta. Mikään ei ole omaa. Sitten vaa